Author name: Johanna Pentikäinen

Kesällä ihastelin näitä kirjoitustarvikkeita. Piirtimet ja Valistuksen koulumustepullo löytyivät Kiihtelysvaaran kotiseutumuseosta.

Kirjoittamiseen kuuluu teknologia. On selvää, että uudet teknologiat muuttavat kirjoittamista, niin käsitystämme siitä kuin käytäntöjäkin. Minä opettelin kirjoittamaan lyijykynällä, lapseni näppäimistöllä ja meitä aiemmat sukupolvet musteella ja koristeellisella terällä.

Joulukuusta 2022 alkaen olemme saaneet totutella uuteen teknologiaan: tekoälypohjaiseen, vuorovaikutteiseen kielimalliin. Tarkoitan siis ChatGPT:n kaltaista, käyttäjän tehtävänantojen pohjalta valmiinoloisia tekstivastauksia tuottavaa alustaa.

Ensimmäinen kosketukseni ChatGPT:hen tapahtui vain pari päivää sen julkistamisen jälkeen. Olin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun publiikissa. Dekaani Timo Korkeamäki piti puheen, joka tilaisuuteen sopivasti käsitteli oppimista. Puheen alku liikkui kovin yleisellä tasolla,ja vaikutelma oli rutinoituneen persoonaton. Muistan miettineeni, että olin näkemyksistä samaa mieltä, mutta ihmettelin, miksei havaintoja konkretisoitu mitenkään. Muutaman minuutin kuluttua Koivusalo paljasti, että puheen alku oli tekoälyn laatima, ja jatkoi omaäänisemmin.

Opiskelijan puheenvuoron taas piti vihreiden kansanedustajanakin toiminut Ozan Yanar. Hänen puhettaan pitkällisestä oppimisprosessista, korona-ajan tuottamista haasteista sekä oman opiskelualan löytymisestä kuuntelin tekoälykokemuksen jälkeen herkistynein korvin. Puhe oli inhimillisestä kokemuksesta kumpuava: on haasteita ja haurauttakin, epäilyä ja löytämistä. Juuri sitä, mikä on elämässä keskeistä ylipäätäänkin ja mikä synnyttää vahvoja oppimiskokemuksia.

Puheiden ja lauluesitysten jälkeen lusikoin suuhuni vegaanista suklaajuustokakkua niin kuin muukin yleisö, vastavalmistuneet kauppatieteilijät sekä heidän läheisensä. Kukkapaketit avautuivat, kännykkäkameroiden sulkimet räpsyivät. Mietin, kuinka tekoäly kuvaisi tämän tilanteen. Kuinka se kuvailisi esimerkiksi onnea?

Nuo puheet jäivät mieleeni kuulijan kokemuksina. Ne ovat värittäneet ymmärrystäni tekoälypohjaisesta kirjoittamisesta, sen mahdollisuuksista ja ehkä rajoistakin. Joissain tilanteissa sopii tietopohjainen, muodollinen, geneerinen tuotos. Toisissa taas on tärkeää kuulla ihmisen ääni. Molemmille on paikkansa. Minulle kirjoittajana ja oppimisen tutkijana on selvää, kumpi opettaa enemmän ja kestävämmin.

*

Ymmärrän, että tekoälypohjaisten kielimallien yleistyminen kuormittaa kirjoittamista ohjaavia ja opiskelijoiden tekstejä vastaanottavia opettajia. On varmasti piinallista yrittää tunnistaa oppilaiden palauttamia, tekoälyn tuottamia mutta omina esitettyjä tekstejä. Se vie aikaa ja rapauttaa vuorovaikutusta sekä luottamusta. Se tekee kyyniseksi, saa ehkä haikailemaan vanhoja hyviä aikoja (missä, milloin, kenen?).

On aivan selvää, että kielimallit haastavat monella tapaa kirjoittamisen opetusta ja oppimisen käytänteitä.

Kun tutkijakollegani Outi Kallionpään kanssa valmistelimme esitystämme Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumiin Helsingissä 2.8.2023, törmäsin MLA:n (Modern Language Association of America) laatimaan tekoälyä ja kirjoittamisen opetusta koskevaan mietintöön MLA-CCCC Joint Task Force on Writing and AI Working Paper: Overview of the Issues, Statement of Principles, and Recommendations (https://aiandwriting.hcommons.org/working-paper-1/).

Käyn seuraavassa läpi mietinnössä esitettyjä näkökulmia:

*Kirjoittaminen on aina ollut osa teknologiaa. Kirjoitustaitoja pitää ymmärtää sekä teknologioista erillisinä että niihin sidoksissa olevina taitoina. On aihetta kysyä, millaista kirjoittaminen on kielimallien avustuksella.

*On ymmärrettävää, että tehokkuutta painottavissa ympäristöissä kielimallien käyttö yleistyy työnteon nopeuttamiseksi. Oppimista painottavissa ympäristöissä, kuten kouluissa, tulee edelleen painottaa oppimisen edistämistä.

*Kirjoittaminen on edelleenkin merkittävä oppimisen väline ja ihmisenä kasvamisen sekä vuorovaikutuksen mahdollistava väline. Tätä osaamista ja ymmärrystä kielimallien käyttö ei voi sellaisenaan korvata.

*Kielimallit ohjaavat kirjoittamisen opetusta entistä vahvemmin tekijyyttä ja toimijuutta painottavaan suuntaan. Näistä tuloksena on omaääninen kirjoitusote. Huomion tulee olla siinä, mitä kaikkea kirjoittaja voi kirjoitustaidollaan tehdä eri ympäristöissä ja millaiseksi hän itse haluaa kirjoitustaitoaan kehittää.

*Kirjoittamisen opetuksessa painotetaan edelleenkin sekä prosessia että tuotosta. Ei tule unohtaa, että kirjoittamisen ja lukemisen taidot kehittyvät pitkällisen työskentelyn ja ohjauksen tuloksena. Tätä hidasta ja vaivaa vaativaa oppimista pitää kunnioittaa ja sitä pitää tukea. Kielimalli ehkä kykenee tuottamaan nopeasti halutunlaisen tuloksen, mutta oppijassa tapahtuvia prosesseja se ei tuota.

*Kielimallien käyttö kykenee tasa-arvoistamaan oppilaita siten, että kielimallit mahdollistavat nopean pääsyn oletusarvoiseen yleiskielen tuottoon. Tämä voi tukea esimerkiksi monikielisiä ja kielellisistä haasteista kamppailevia oppilaita.

*Toisaalta kielimallit, jotka nojaavat olemassaoleviin tietoaineistoihin, tasapäistävät ilmaisua. Kielellistä diversiteettiä tulisi tukea kaikissa muodoissaan. Kielimallit myös ohjaavat valtakielten käyttöön. Se pitää nähdä ja huomioida.

*Huomiota tulisi kohdistaa siihen, millä tavalla kielimallit voivat tukea kirjoittajaa esimerkiksi ideoinnissa tai tekstilajin piirteiden hahmottamisessa.

*Kielimallien käyttö, kuten ohjeistusten (promptien) laatiminen ja tuotosten arviointi, edellyttää vahvoja kriittisiä luku- ja kirjoitustaitoja. Näitä taitoja kartutetaan itse lukemalla ja kirjoittamalla.

*Kuten kaikessa oppimisessa ja ilmaisussa, myös tekoälyn avustuksella tapahtuvassa kirjoittamisessa tulisi kannustaa oppimiseen tarkoitetuissa ympäristöissä, kuten koulumaailmassa, kokeilemiseen, luovuuteen ja kriittisyyteen.

*Olennaista on edelleenkin tekijyyden arvostaminen sekä plagioinnista kieltäytyminen.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Maailmantilannetta välineineen emme voi muuttaa, mutta pedagogiikka on edelleenkin inhimillisiä valintoja ja toimia. Etsitään ja tutkitaan niitä viisaasti. Ehkäpä muutaman vuosikymmenen kuluttua meidän itsestäänselvyytemme ja uutuutemme ovat vuorostaan vitriineissä, luetteloituina ja ihmetyksen aiheina. Muste varmaankin sottasi, tekoäly sai silloin tällöin unohtamaan oman äänen merkityksen?